TW1 project is kicking off today in Stavanger, Norway. Our artists from Argentina, UK, Norway and Germany will be working for 10 days along Pedersgata to develope work that will be shown in June. We are having a dinner together every night and today I’m making the dinner with Anne-Marte for everyone. We’ll hope it’s going to be nice! We also have a little wine tasting tonight so that should be quite nice, too.
It’s beautifully snowy and sunny in Stavanger today and I’m so excited about finally seeing all the artists and getting to work with them.
Johanna
Published at March 20, 2008
in Life.
Viimeinen kanto
Isoisäni haudattiin viime viikolla. Hautajaisia järjesteltäessä äidilläni ja tädilläni nousi jossain vaiheessa huoli, että löytyykö pienestä suvustamme tarpeeksi arkun kantajia. Puhelimessa äitini luetteli kantajiksi suunniteltuja miehiä, poikalapsia isoisälläni kun oli vain yksi. Minä ihmettelin ääneen, että mitä varten arkkua tulevat kantamaan lastenlasten –jotka nekin sattuvat kaikki olemaan tyttöjä – puolisot, joista osa ei tuntenut isoisääni käytännössä lainkaan? Olen kuullut useamman ihmisen kertovan, kuinka hieno ja ehkä vapauttavakin kokemus on ollut kantaa ja laskea oma vanhempi haudan lepoon. Mikseivät siis äitini ja tätini osallistuisi arkun kantamiseen? Äitini tyrmäsi ehdotuksen tokaisemalla: Ei se ole normaalia!
Tämä jäi mietityttämään. Miksi minulta on mennyt totaalisesti ohi tämmöinen tapa, sääntö vai onko se peräti laki? Kuinka pitkälle nainen vaietkoon seurakunnassa -perinne oikein ulottuukaan? Sain kuulla, että tapana on kutsua vaikka naapurin miehiä arkun kantoon, jos ei niitä omasta suvusta löydy. Minusta tämä vaikuttaa oudolta. Helsingin seurakuntayhtymän nettisivuilta löysin kuitenkin tiedon, jossa sanotaan, ettei mikään periaatteessa estä naisiakin olemasta arkun kantajina. Hyvä tietää. Mutta jos periaatteessa esteitä ei ole, niin mikä on se henkinen ja kulttuurinen ilmapiiri, joka estää edes ajattelemasta moista vaihtoehtoa?
Asiaa selvittäessäni sain tietää myös lompakossa pidettävästä Tahdon siviilihautajaiset –hautausohjekortista sekä sitä täydentävästä hautajaisten tarkempia ohjeita sisältävästä lomakkeesta. Kätevää. Vihdoinkin keino välttyä piinaavilta virren venytyksiltä ainakin omissa hautajaisissaan! Samalla voi myös pohtia haluaako arkkuhautauksen, tulla tuhkatuksi vai jättää sen omaisten päätettäväksi. Omaa lomakettani en ole vielä täyttänyt, mutta olen ajatellut, että ehkä voisin velvoittaa suvun naiset – riippuen ketkä ovat hengissä – arkun tai uurnan kantoon, joku voisi vaikkapa laulaa tilaisuuteen sopivan Madonnan biisin ja pateettiset värssyt voisin ehkä kokonaan kieltää. Tai ehkä jätän kaiken omaisten ja ystävien harkittavaksi, jotka sitten sen ajan kulttuurisen ilmapiirin rajoissa ja kuolemani luonteen huomioonottaen tekevät päätöksensä tilaisuuden yksityiskohdista. Eihän sitä koskaan tiedä milloin lähtö tulee.
Johanna Tuukkanen
Published at March 2, 2008
in Life.
Been training intensively in the gym of nearby swimming hall. I’m surprised how good and quite easy it has felt. I got fed up with the icy roads and skipping Nordic walking because of that some weeks ago. I’ve been training in gyms in the past a lot but I’ve always reached a point where I just get bored and yes, there are times when it feels ridiculous to sweat in a cross trainer of a gym as supposed to walking outside or doing ashtanga where also the mind gets a different kind of exercise. Well, I try to avoid the boredum this time and I’m sure I will be doing more Nordic walking and cycling when the roads are clear from ice again. A good thing about the gym in a swimming hall is the fact that you can also go swimming or water running if the gym doesn’t attract anymore. Some of my friends work with personal trainers but I don’t really know them here in Kuopio and the ones I’ve asked more information about are just sooooo expensive it’s ridiculous. So if you know a good and reasonably priced personal trainer in Kuopio, let me know! But at the moment I’m trying to keep up exercising on my own and I must say, I do enjoy working out alone. Great time to think, get inspired by music and focus on the body. I have to admit that I can get a bit annoyed with the groups of middle-aged women chatting away at the gym more than exercising…. I know, I’m way too serious with this – amongst other things.
My grandfather’s funeral is on Saturday and we are probably heading North on Wednesday or so. Last night I talked with my mom about the funeral arrangements and she was concerned if there will be enough men carrying the coffin (it will be a Lutheran ceremony). I said to her that why don’t you and my aunt carry the coffin as well and she just said with disrespect that it is not normal (for women to carry the coffin)! I was really shocked by this. I talked to my partner as I remember him talking about how brave he felt carrying the coffin of his father and how that experience made him really independent and strong. So reflecting on his emotions of his father’s funeral, I thought why not the same emotionally important experience should belong to daughters as well. But my partner confirmed that no, it’s only men who carry the coffin. And if there are not enough men in the family, even neighbors can be invited just to carry the coffin. I don’t know why I have managed to miss that piece of information or cultural knowledge completely?
My partner has gone ice fishing with a neighbor, my son traveled to his grandparents today (it’s a skiing holiday here at the moment) and my daughter is asleep. I’m quietly upstairs, purple tulips are on the table and I just listened to the upcoming single 4 minutes to save the world by Madonna.
Hope you are well,
Johanna
