Mulla ei oo mitään päälle pantavaa –premiere next week

mulla-ei-oo-001_pos.jpg

There’s been pretty good publicity about the upcoming I don’t have anything to wear performances. There have been articles about the work with images in Savon Sanomat (10.3.) and Viikko-Savo (10.3.) and some radio stations were interested in it but I’m not sure if they have broadcasted anything as I haven’t had time to listen to the radio. But as I was in town today there were many people saying that they are coming to see the work so the best way to make sure that you get to see it, is to make a reservation! The gallery space is limited so once it’s full it’s full. So yes, email or call me to make a reservation.
The rehearsals with Jaana went very well as usual, and I’m blessed to work with her. The piece lasts about an hour, maybe a little more but it’s difficult to say at the moment as we have not been physically working in the gallery yet. The space there is just beautiful and it’s quite an unusual space so it’s a bit of a mystery to see how we will fit in there with our clothes, props, Jaap’s sound system, Kaisa’s exhibition and our audience! And oh god what will the audience think as they’ll watch us constantly talking about what to wear, wondering how to look convincing, how to appear professional, how to look taller and thinner and younger and especially when they see us pretending to do yoga in bras and fishnet tights!
Well, we think it’s fun and contradicting and pointing out the superficiality of it all. Let’s see if our audience agrees.
kletuu-002_pos.jpg
Photographs: Pekka Mäkinen

My latest column was published in the Kuopion Kaupunkilehti on the internationl Women’s Day on the 8th of March and here it is (in Finnish) if you didn’t get the paper itself:

“Voiko feministi äänestää miestä?

8.3. vietetään kansainvälistä naisten päivää, 18.3. ovat eduskuntavaalit ja 19.3. on valtakunnallinen liputuspäivä Minna Canthin ja tasa-arvon kunniaksi. Kotiin jaettuja, varsin miehisiä vaalimainoksia selatessa ei ihan heti tule sellainen olo että monetkaan ehdokkaat olisivat kovinkaan perehtyneitä sukupuolen politiikkaan, pitäisivät tasa-arvoa keskeisimpänä keinona kohti parempaa Pohjois-Savoa saatikka julistautuisivat feministeiksi. Vaalilauseet julistavat mm. ”Vahva viitostien vaikuttaja” (Markku Eestilä), ”Miksi vähäosaiset unohdettiin?” (Kari Kärkkäinen), ”Rehellisesti ja rohkeasti” (Kari Rajamäki), ”Ihmiselle hyvä” (Pentti Oinonen), ”Monien mahdollisuuksien Panu eduskuntaan” (Panu Hiekkala), ”Oikea työväenmies vasemmalta” (Matti Semi), ”Kun uskomme itseemme, muutkin uskovat meihin” (Ossi Martikainen) ja niin edelleen. Siis mitä?! Tyhjää täynnä.
Joitakin viikkoja sitten kävimme feministiystävieni kanssa kuvauttamassa itsemme kirjastolla Megafån -taiteilijaryhmän Feministitapettiin. Kirjastolla pyöri lähinnä nuoria naisia sekä joitakin lapsiperheitä, mutta myös yksi kansanedustajaehdokasmies kävi itsensä kuvauttamassa! Hän oli Raimo Tuomainen, joka myös vaalilehdessään tunnustautuu feministiksi muistuttaen meitä Suomessa vallitsevasta näennäisestä tasa-arvosta, jossa esimerkiksi naisen euro on 80 senttiä ja vanhemmuuden kustannukset ovat naisten työnantajien vastuulla, mikä johtaa helposti nuorten naisten syrjimiseen työhönottotilanteissa. Tuomainen puhuu myös isyyden juhlistamisesta ja on erittäin huolestunut miesten ja isien syrjäytymisestä omista perheistään.
Olen tottunut äänestämään nuoria naisia, joita ei totisesti eduskunnassa tai politiikassa ylipäätään ole yhtään liikaa. Uskon kuitenkin, että on parempi äänestää sukupuolipoliittisesti valveutunutta feministimiestä kuin naista, joka uskoo että ammatillinen menestyminen on kiinni vain yksilön lahjakkuudesta ja ahkeruudesta, riippumatta jalkovälin varustuksesta. Vielä neljä vuotta sitten ei Pohjois-Savossa ollut edes naisen trendikästä käyttää f-sanaa julkisesti ainakaan eduskuntavaalien yhteydessä. Valituksihan tulikin 9 miestä ja yksi nainen! Vaikka aina ei jaksa uskoa huomiseen, niin pakko on sanoa, että jotakin positiivista on täytynyt tapahtua kun ehdokkaana on ainakin yksi feministi – olkoonkin mies.”

And what I picked up from the atmosphere at the Kuopio market square today, it seems that Raimo is well on his way to the Finnish parliament. Hurray!

Hope you are all well and hope to see you in the performances next week!
Johanna