Kiitän teknologiaa

En osannut kuvitella kuinka elämääni pystyisi järkyttämään tietokoneen kaatuminen. Ensinnäkin siksi, ettei yksikään koneeni ole koskaan aiemmin kaatunut ja toiseksi, en ole koskaan pysähtynyt miettimään kuinka perin juurin olen siitä riippuvainen. Itselleni selitän tätä sillä, että nykyinen kannettava tietokoneeni on kerta kaikkiaan niin mahtava, että minun on mahdollista antautua sen varaan yhä enemmän. Tein juuri ennen Pääsiäispyhiä tietokoneeni järjestelmäpäivityksiä eikä koneeni enää vironnut sammuttamisen jälkeen. Kokeilin kaikki manuaaleissa neuvotut keinot koneen herättämiseksi, tuloksetta. Menetin yöunet, kun pikku hiljaa minulle alkoi valjeta, että tulevasta työviikosta olisi mahdoton selvitä ilman koneen syövereissä sijaitsevia tiedostojani. Seuraavana aamuna soitin päivystysnumeroon, jossa Patrik ystävällisesti neuvoi, miten saisin koneeni taas hereille. Seurasin ohjeita, mutta koneeni ei reagoinut.
Seuraavaksi vatsani kääntyi ympäri, kun tajusin, että kaikki tulevat tapaamiset ja deadlinet ovat kalenterissani, jonka myös olen siirtänyt koneelleni. Milloin piti lähettää vastaukset EU-hanketta varten Brysseliin? Milloin olikaan lento Stavangeriin? Entä moneltako tapaaminen tiistaina? Neljä päivää ja yötä elin paniikin partaalla, kun mietin mitä kaikkea joutuisin selvittämään, että ylipäätään saisin kerättyä kokoon viikon kalenterini puhumattakaan kaikesta tiedosta, joka ei ollutkaan sekunneissa saatavillani. Tietokonekonsultaatiota minulle antava ystäväni lohdutti, että kaikki on edelleen varmasti tallessa koneellani. En siis päästänyt valloilleen ahdistusta tiedostojen tuhoutumisesta. Sen sijaan pyhät valmistelin mielessäni selityksiä, miksen ole saanut hoidettua asioita aikataulussa tai miksi luentoni on tynkä.
Tiistaiaamuna säntäsin tietokoneliikkeeseen ja selitin mitä oli tapahtunut. Ystävällinen myyjä kertoi, ettei FirmwareRestorationCD:llä ole saatu yhtään konetta tokenemaan, mutta se on ainoa mitä voimme kokeilla. Muuten kone lähtisi huoltoon Helsinkiin. Aluksi CD ei tuntunut toimivan, mutta kuin ihmeen kautta, kuului pitkä ääni ja kone virkosi! En ole aikoihin ollut yhtä onnellinen. Yhtäkkiä huolet kaikkosivat, kun ihanainen pikku koneeni oli elossa. Päästyäni tervehtyneen koneeni kanssa ulos, hypin ja kiljuin onnesta. Elämä on taas raiteillaan. Kiitos teknologia.

Johanna Tuukkanen