…in Finnish:

Freelancerin kesäloma

Kevään viimeisten esitysten jälkeen kesäkuun lopussa ajattelin, että nyt vihdoin pääsen työasioista irti ja lomalle. Tuleva ’loma’ ei silti ollut ihan rentouttavimmasta päästä, sillä vuoden kestänyt rakennusprojekti oli huipentumassa muuttoon, mutta työ rakennuksella ei millään näyttänyt vähenevän. Kaikki mahdollinen ’loma’ kului siis rakennustyömaalla esimerkiksi kattoa vaneroidessa ja portaita kasatessa. Yöt istuin netin ääressä vessanpönttöjä ynnä muita hankintoja vertaillen. Samaan aikaan mieltä painoi, kun en saanut mistään raosta irrotettua aikaa lupautumaani blogikeskusteluun, josta myöhemmin syksyllä julkaistaan artikkeli. Muuton jälkeen makasin selkä tuhannen sohjona, lähes liikuntakyvyttömänä aivastustakin peläten, kunnes menin lääkärin ja sain semmoiset kipulääkkeet, että pystyin istumaan ja osallistumaan blogikeskusteluun. Sitten alkoikin lappaa talossamme kaikenlaista ohikulkijaa, jotka enemmän ja vähemmän kauhistelivat työmaan keskeneräisyyttä. Hyötyäkin heistä toki oli; heidän avullaan on mm. saatu kannettua yläkertaan kylmiö, kivitasot ja takkasydän. Aikataulujen vuoksi olin joutunut sopimaan seuraavan projektini kuvauspäivät muuttoa seuraavalle viikolle, keskelle ’kesälomaani’, ja kipulääkkeiden voimalla saapastelin korkokengissä pitkin lähimetsiä uutta teosta kuvaten. Kun kuvaustiimi pakkasi kamansa, pihaan kurvasi mieheni sisko perheineen. He lohduttivat, että heidän tuttavat ovat asuneet talossaan vuoden ilman  muuttotarkastusta. He katsoivat siis viisaammaksi jatkaa matkaansa kuin jäädä työmaallemme majailemaan.
Jos en ole pystynyt osallistumaan jonkun työn tekemiseen, niin olen kestinnyt työläisiä ja muita vieraita. Välillä olen tuskaillut kahden kirjoittamattoman kolumnin kanssa, palaveerannut tuottajani kanssa, oikolukenut seuraavan ANTI-festivaalin käsiohjelmaa ja pitänyt Skype-konferensseja festivaaliin liittyen. Eilen juttelin puhelimessa äitini kanssa, joka kysyi: ”Niin, onko sulla nyt loma?” Ja minä vastasin: ”Joo, on. Tavallaan.”
Kesäkuussa tapasin erästä kulttuurialan konsulttia organisoidakseni työasioitani kenties hieman järkevämmin. Ensimmäinen asia, mitä hän korosti, oli etukäteen päättää minkä ajan vuodesta pystyy käyttämään aktiivisesti projektien toteuttamiseen ja minkä jättää koskemattomaksi, jotta luovaa taiteellista työtä jaksaa tehdä muullakin kuin nuoruuden innolla. Näyttää, ettei yksi konsultaatio riitä minulle.

Johanna Tuukkanen