Mitä on onnellisuus?

Katselin Euroviisuja Islannissa, jossa muutaman päivän ajan Reykjavik hoilasi ”This is my life…I don’t want to change a thing!”. Viisuviikonloppu osui samaan ajankohtaan kuin koulujen päättyminen ja ylioppilasjuhlat, joten Islannin finaalipaikka nukenkasvoisine diskolaulajineen sopi tunnelmaan hyvin. Euroviisufinaalin ajan koko Reykjavik oli autio, mutta sen jälkeen kadut täyttyivät ylioppilaaksi päässeistä nuorista ja muista koulunsa päättäneistä. Hetken aikaa muuten järkevästi tuulelta ja sateelta suojautuvat islantilaiset tepastelivat vaaleissa coctail-mekoissa ja korkokengissä baarista baariin. Nuorten This is my life –biletystä oli kadehdittava katsella. Mikä onni, helpotus, ilo sekä usko tulevaisuuteen heidän kasvoiltaan paistoi! Viikon Islannin matkalla pohdin, miksi islantilaiset ovat tilastollisesti maailman onnellisin kansa. Se on ymmärrettävää siitä näkökulmasta, että Islanti on rikas maa ja ihmiset keskimäärin hyvin toimeentulevia. Mutta islantilaiset tekevät töitä rutkasti enemmän kuin monissa muissa Euroopan maissa, esimerkiksi Suomessa. Tämä on ristiriita jota en ymmärrä. Selittyykö onni sitten hyvällä ruokavaliolla, paljon Omega 3 rasvahappoja sisältävällä kalalla ja lampaalla? Vai vähäisellä alkoholinkäytöllä (=kallista), säännöllisellä käymisellä geotermisissä uimaloissa joita Islannissa on paljon ja joiden ahkeria käyttäjiä he ovat, leudolla ilmastolla vai hämmästyttävillä luonnon ilmiöillä, joista he ovat hyvin ylpeitä? Tai kenties sittenkin puhtaalla vedellä ja ilmalla sekä pinta-alalla, jota Islannissa on noin 1 neliökilometri asukasta kohden?
Juttelin asiasta islantilaisten kanssa, jotka kertoivat rakastavansa maataan ja sen luontoa. Lisäksi he arvostavat läheisiä perhesuhteita ja kiinteää yhteyttä sukuun. Mutta he eivät halua paljastaa mahdollista asemansa heikentymistä, masennuslääkkeiden suurta kulutusta, elintason ylläpitämiseksi ottamiaan luottoja – vaikka nykyään Islanninkin on pakko myöntää kasvavat luokkaerot ja pankkikriisin aiheuttama uusköyhyys. Mikä siis selittää islantilaisten onnellisuuden, en osaa sanoa. Mutta toivotan kaikille ylioppilaille ja koulunsa päättäville onnea ja rauhaa pohtia oman onnensa palasia tulevaisuuden suunnitelmia tehdessään. Se on monimutkainen yhtälö.

Johanna Tuukkanen