Kommentti Ari Savolaisen ja Pentti Tuovisen mielipidekirjoituksille
Kymmenettä kertaa Kuopiossa järjestetty ANTI – Contemporary Art Festival on herättänyt Savon Sanomissa vilkasta keskustelua taiteen merkityksestä, kokemisesta, osallistavuudesta ja rahoituksesta. Hyvä niin.
Taidetta saa ja pitää ihmetellä. On pelkästään positiivista, että festivaali onnistuu herättämään keskustelua ja ravistaa pohtimaan merkityksellisyyttään. Yhtä lailla iloitsemme niistä tuhansista positiivisista kohtaamisista, joita festivaali onnistui yli kymmentuhatpäiselle kokemastaan silminnähden innostuneille ja siitä nauttineille tarjoamaan.
Suomen perustuslaki takaa kansalaisille sivistyksellisiä oikeuksia, mm. kehittää itseään varattomuuden sitä estämättä (16 §). Vuoden 2011 hallitusohjelmassa todetaan, että â€taide ja kulttuuri ovat ihmisenä olemisen välttämättömiä perusasioita, joiden uutta luova vaikutus säteilee elämän kaikille alueille. Hallitus kehittää kulttuurisen moninaisuuden tunnistavaa kulttuuripolitiikkaa, jossa kulttuuri on kaikkien kansalaisten tavoitettavissa ja erityistoimilla parannetaan osallisuutta kulttuuriin nyt ulkopuolelle jäävissä ryhmissäâ€. ANTI-festivaalin keskeinen tavoite sen perustamisesta lähtien on ollut tarjota korkealaatuisia taideteoksia perinteisten taidetilojen ulkopuolella, lähellä arkea, ihmisen varallisuuteen tai sosiaaliseen asemaan katsomatta. Tämä mielestämme täydentää merkittävällä tavalla alueella toimivien kulttuuri- ja taidelaitosten sekä muiden tapahtumien tuottamaa tarjontaa.
Perinteisesti Suomessa merkittävä osa taiteen ja kulttuurin rahoituksesta tulee veikkausvoittovaroista. Taiteen ja kulttuurin osuus valtionbudjetissa on vuonna 2011 noin 426 miljoonaa euroa ja siitä 48 % rahoitetaan veikkausvoittovaroilla (OKM).
Vuoden 2011 ANTI-festivaalille erityisenä kohderyhmänä olivat lapset ja nuoret. Heille suunnatut teokset osallistivat lapsia ja nuoria itse tekemään, kokemaan ja ajattelemaan. Lapsia ja nuoria oli mukana myös satavuotiaassa rokkibändissä, jonka jäsenten ikähaitari vaihteli kuusi vuotiaasta 88-vuotiaaseen kuopiolaiseen Väinöön. Väinön lisäksi ikäihmiset pääsivät nauttimaan esimerkiksi festivaalin residenssitaiteilijan ja hänen ryhmänsä esityksestä Kuopion yliopistollisessa sairaalassa. Vuonna 2010 residenssitaiteilijamme työskenteli Monikulttuurikeskus Kompassissa ja vuonna 2009 Valkeisen sairaalassa. ANTI-festivaalin ohjelmisto on suunniteltu niin, että teokset tulevat lähelle erilaisia ja eri-ikäisiä kohderyhmiä heidän työpaikoille, kouluihin, ajanviettopaikkoihin ja joskus myös koteihin.
Kenen kokemus taiteesta on oikea?
Jokaisella on oikeus subjektiiviseen kokemukseen taiteesta ja siksi onkin virheellistä väittää, että ne ulkomaiset vieraat jotka matkustavat festivaalille tai tuhannet kuopiolaiset, jotka tänäkin vuonna riemuiten ottivat teokset vastaan, olisivat jotenkin väärässä. Useissa kirjoituksissa esiin nostettu TRYST-kollektiivin Avustettuja kadunylityksiä –teos oli tämän vuoden festivaalin yksi suosituimmista. Myös Pohjantien koulun 4c-luokasta muodostunut tuomaristo palkitsi teoksen useissa kategorioissa ja valitsi sen koko festivaalin toiseksi parhaimmaksi.
ANTI-festivaalilla kolmannen kerran vieraillut amerikkalainen Ohio University in Athens -yliopiston taidehistorian professori Jennie Klein kirjoittaa tämän vuoden festivaalikokemuksestaan: â€ANTI – Contemporary Art Festival tarjoaa mielettömän mahdollisuuden kokoontua eri puolilta maailmaa Kuopioon, kaupunkiin, josta monet eivät tietäisi yhtään mitään ilman ANTI-festivaalia. Naurettavan pienellä budjetilla festivaalin järjestäjät onnistumaan kokoamaan joukon kansainvälisiä taiteilijoita, joista säännöllisesti kirjoitetaan nykytaiteen ja teorian ajankohtaisissa julkaisuissa, kirjoissa ja lehdissä. ANTI-festivaalissa erityistä on myös se, että noin puolet taiteilijoista on suomalaisia ja osa näistä paikallisia. Olen kirjoittanut useita artikkeleita ANTI-festivaalista, jolle lähetetään vuosittain satoja teosehdotuksia eri puolilta maailmaa. Festivaalilla on hyvin positiivinen vaikutus Kuopiolle ja sen yrityksille.â€
ANTI – Contemporary Art Festival ry:n budjetista keskusteleminen ilman tarkempaa toiminnan ja työllisyyden arviointia, on harhaanjohtavaa. Taidealat ovat hyvin työvoimaintensiivisiä, ja ANTI-festivaalin saamalla julkisella ja yksityisellä tuella työllistetäänkin suuri joukko kulttuurialan tuotannollisia ja taiteellisia ammattilaisia. Festivaali työllistää tuottajia, taiteilijoita, teknistä henkilökuntaa, graafikoita, valo- ja videokuvaajia, ostaa erilaisia palveluita kuopiolaisilta yrityksiltä ja tarjoaa alan oppilaitoksille ja ammattilaisille työpajoja, luentoja ja konsultaatiota.
On epäkorrektia levittää valheellista tietoa festivaalin tapahtumista. Eva Weaverin pitkäkestoinen esitys ja sen lopputuloksena syntynyt installaatio Rönön sillan kaiteessa vuonna 2008 haluttiin yleisön pyynnöstä säilyttää esillä festivaalin jälkeenkin. Teokseen kohdistui kuitenkin ilkivaltaa, ja heti kun saimme yksityisen kansalaisen puhelinsoiton purkaantumaan lähteneestä teoksesta, lähdimme siltä istumalta purkamaan sitä. Purkamisen hoitivat kolme päivää festivaalin päättymisen jälkeen taiteellinen johtaja Johanna Tuukkanen, tuottaja Laura Lahti, tanssitaiteilija Antti Lahti ja valokuvaaja Pekka Mäkinen. Ketään kaupungin puistotyöntekijää ei purkamiseen osallistunut.
Johanna Tuukkanen
Taiteellinen johtaja – vastaava tuottaja
ANTI – Contemporary Art Festival
Liitteenä Eva Weaverin teoksen purkamisesta otettu valokuva 2.10.2008 ja kuva TRYST-kollektiivin esityksestä Avustettuja kadunylityksiä 28.9.2011 (kantajina kuopiolaiset tanssitaiteilijat Reetta Hyvärinen ja Matleena Kahilainen).
Kuvat @ Pekka Mäkinen.