We have been blessed – or cursed- by unusually warm and hot days. The children have had 4 days off and they have fully enjoyed the summer like weather including shorts, sandals, t-shirts and the like. We’ve also had exciting days watching the back yard slowly starting to turn from brown to green and some kind of green perennials pushing from he dirt, growing every day. Last autumn I planted some perennials, don’t really remember what they were. There were some tulips though and they are vigorously growing. It’s kind of amazing. I’ve never had a garden before and I don’t come from a family of gardening enthusiasts so this is all new and strange. But the kids are excited. It’s been almost too hot to work. We’ve done some work on the house though and I worked today setting up a place for the rhododendrons.

Yesterday I felt really irritated and headed to the gym. It felt a bit ridiculous to work out in the gym when the weather was so great but I really needed it. This morning I went for a jog and ended up training for one and half hour. My calves are a bit achy now but otherwise I felt good and energetic. This was the first time I ran to Haapaniemi from our place via the Saaristokatu. And it was quite stunning. The road is not officially open yet but you actually can get all the way to town by it. The views are just beautiful and as the day was sunny, it was very idyllic. Saaristokatu will be such an incredible improvement for us and others who live in the neighbourhood. I’m already now looking forward to cycling and walking to the city centre. It’s also great for walking and jogging.
As I was a kind of super mom today, doing my exercise routine, cooking two delicious meals and being at home with the family, I was feeling guilty of not getting to do some work I wanted and needed to do. Well, I guess I’ll be more focused on that tomorrow but it’s so hard for me to relax when I know I have work waiting that could be doing now. This is silly, I know, but I cannot help it.
Luckily, in rained in the evening and now it seems a storm is approaching. The shower was needed and very welcome. And after it, an enormous rainbow. The image by Pekka.

Last week I found out I didn’t get more production funding for my new group piece so I have to see how I manage to produce the work with the existing funding. Not easy. If at all possible. Will have to see.

Hope you are well,
Johanna

 …in Finnish:

Freelancerin kesäloma

Kevään viimeisten esitysten jälkeen kesäkuun lopussa ajattelin, että nyt vihdoin pääsen työasioista irti ja lomalle. Tuleva ’loma’ ei silti ollut ihan rentouttavimmasta päästä, sillä vuoden kestänyt rakennusprojekti oli huipentumassa muuttoon, mutta työ rakennuksella ei millään näyttänyt vähenevän. Kaikki mahdollinen ’loma’ kului siis rakennustyömaalla esimerkiksi kattoa vaneroidessa ja portaita kasatessa. Yöt istuin netin ääressä vessanpönttöjä ynnä muita hankintoja vertaillen. Samaan aikaan mieltä painoi, kun en saanut mistään raosta irrotettua aikaa lupautumaani blogikeskusteluun, josta myöhemmin syksyllä julkaistaan artikkeli. Muuton jälkeen makasin selkä tuhannen sohjona, lähes liikuntakyvyttömänä aivastustakin peläten, kunnes menin lääkärin ja sain semmoiset kipulääkkeet, että pystyin istumaan ja osallistumaan blogikeskusteluun. Sitten alkoikin lappaa talossamme kaikenlaista ohikulkijaa, jotka enemmän ja vähemmän kauhistelivat työmaan keskeneräisyyttä. Hyötyäkin heistä toki oli; heidän avullaan on mm. saatu kannettua yläkertaan kylmiö, kivitasot ja takkasydän. Aikataulujen vuoksi olin joutunut sopimaan seuraavan projektini kuvauspäivät muuttoa seuraavalle viikolle, keskelle ’kesälomaani’, ja kipulääkkeiden voimalla saapastelin korkokengissä pitkin lähimetsiä uutta teosta kuvaten. Kun kuvaustiimi pakkasi kamansa, pihaan kurvasi mieheni sisko perheineen. He lohduttivat, että heidän tuttavat ovat asuneet talossaan vuoden ilman  muuttotarkastusta. He katsoivat siis viisaammaksi jatkaa matkaansa kuin jäädä työmaallemme majailemaan.
Jos en ole pystynyt osallistumaan jonkun työn tekemiseen, niin olen kestinnyt työläisiä ja muita vieraita. Välillä olen tuskaillut kahden kirjoittamattoman kolumnin kanssa, palaveerannut tuottajani kanssa, oikolukenut seuraavan ANTI-festivaalin käsiohjelmaa ja pitänyt Skype-konferensseja festivaaliin liittyen. Eilen juttelin puhelimessa äitini kanssa, joka kysyi: ”Niin, onko sulla nyt loma?” Ja minä vastasin: ”Joo, on. Tavallaan.”
Kesäkuussa tapasin erästä kulttuurialan konsulttia organisoidakseni työasioitani kenties hieman järkevämmin. Ensimmäinen asia, mitä hän korosti, oli etukäteen päättää minkä ajan vuodesta pystyy käyttämään aktiivisesti projektien toteuttamiseen ja minkä jättää koskemattomaksi, jotta luovaa taiteellista työtä jaksaa tehdä muullakin kuin nuoruuden innolla. Näyttää, ettei yksi konsultaatio riitä minulle.

Johanna Tuukkanen