Joulupukin koti

Mistä lähtien Joulupukin koti on ollut Kuopiossa? Minulle on jostain syystä kokonaan jäänyt hämärän peittoon, että mitä ihmettä on tapahtunut. Miten voi olla mahdollista, että Joulupukin koti on ilmestynyt Kuopion Rauhalahteen jouluaatoksi ja 30.12.2007 – 10.1.2008 väliseksi ajaksi? En ymmärrä!
Kuten ihmiset ympäri maailmaa tietävät – ja erityisesti lapset – Joulupukki asuu kaukana Suomen Lapissa, sanotaan oikean Joulupukin nettisivuilla. Tämän minäkin tiesin. Sen sijaan Rauhalahden ja Kuopion matkailupalvelun nettisivuilla ei anneta minkäänlaista taustatietoa, miten tai miksi yhtäkkiä Joulupukin koti on siirtynyt Kuopioon. Epäilyttävää. Joulupukista eri kulttuureissa voi lukea vaikkapa Wikipediasta, mutta siellä ei kyllä ole mitään mainintaa Kuopiosta, Joulupukin yhteydessä siis.
Pohjoisesta kotoisin olevana ja suoraan puhumiseen kasvaneena minusta on jo sinänsä outoa, että vanhemmat ja aikuiset kollektiivisesti valehtelevat lapsille Joulupukin tuovan heidän itsensä hankkimat lahjat. Erityisesti minua oudoksuttaa, jos yli 10-vuotiaat uskovat tähän valheeseen, vaikka Joulupukin tarina on kyllä viehättävä. Mutta nyt ei kyseessä olekaan pelkästään Joulupukista lepertely vaan myös hänen kodistaan! Mistä lähtien Kuopiossa on keksitty alkaa valehdella – lähinnä venäläisille turisteille kai, että Joulupukin koti on Rauhalahdessa? Tämähän on jo niin irvokasta kopioimista, että minua suorastaan huolestuttaa oikean Joulupukin pajan ja kammarin puolesta. Joulupukin tekijänoikeudet kuuluvat Korvatunturille, valvooko niitä kukaan? Teosto, Kopiosto? Eikö kukaan välitä?
Eivätkö lapset ansaitse rehellisyyttä? Entä turistit? Jos matkustan jonnekin, ihan mihin tahansa, minua ei kiinnosta turistitoimistojen pystyyn panemat kulissikylät vaan paikkojen historia, luonto ja kulttuuri oli sitten kyseessä vaikkapa Bob Marleyn koti Jamaikalla, kuumat lähteet Azoreilla tai Preikestolen Stavangerissa. Ehkäpä juuri tämän vuoksi en ole myöskään käynyt Joulupukin pajassa Napapiirillä, mutta siihen sentään liittyy aito Joulupukin tarina, kuten ihmiset ympäri maailmaa tietävät. Mutta kaipa tässäkin suhteessa ihmiset ovat erilaisia. Ja etenkin kaupungit.

Johanna Tuukkanen

I just heard that the TV-license inspector had visited us today! Unfortunately, I wasn’t home.

Facebook syrjäytynyt?

Tarpeeksi monta kutsua Facebookiin saatuani kirjauduin sisään katsastamaan mitä ihmeellistä voi olla virtuaalisessa kaverikirjassa, josta joka paikassa oli juttua ja josta jokainen hössötti. Loin profiilin, ja muutamassa päivässä kaveripyyntöjä tutuilta ja kollegoilta oli tullut joitakin kymmeniä ja olin löytänyt vanhoja opiskelukavereita, lukioaikaisia ystäviä, puolituttuja ja sukulaisia, joihin yhteydenpito oli erittäin harvinaista tai vuosia sitten oli katkennut. Vaikka Facebookissa virtuaalinen halailu tai drinkkien tarjoaminen ystäville on naurettavaa, se myönnettäköön, on myös hauskaa seurata kavereiden tekemisiä tai ajatuksia (juuri nyt yksi ystäväni ihmettelee missä on USA-adapteri, toinen on töissä ja kolmas väsynyt) ja antaa vaikkapa kukkia ystäville joita todella kaipaa. Syntymäpäivänä minäkin sain ihania kukkia ja lahjoja, Facebookissa.
Anu Partanen kirjoitti Image-lehdessä, että Facebook on pienten eleiden onnea. Mutta iso osa Facebookiin hurahtamista on siinä, että kun profiiliinsa lisää tietoja itsestään, harrastuksistaan, näkökulmistaan ja vastaa erilaisiin kyselyihin, voi verrata itseään kavereihinsa ja nähdä kuka on samaa mieltä itselle tärkeistä asioista. Tai vain leikkiä ystäviensä kanssa hyökkäämällä vampyyriarmeijallaan jonkun zombieta vastaan. Facebookin luojan Mark Zuckerbergin kunniaksi on sanottava, että on häkellyttävää kuinka eri-ikäiset, eri aloilla työskentelevät ja kaiken kaikkiaan erilaiset ihmiset Facebookia käyttävätkään. Minunkin kavereissani on poliitikkoa, simpanssitutkijaa, oopperalaulajaa, toimittajaa, taiteilijaa, opiskelijaa, tohtoria, nörttiä ja diplomi-insinööriä. Missä muualla olisin päivittäin tekemisissä tällaisen ihmisjoukon kanssa, ellen Facebookissa? Missä kukaan ikinä tarjoaisi Cosmopolitanin tai lähettäisi flamingon puutarhaani, ellei Facebookissa?
Facebookilla oli lokakuun lopussa vajaa 50 miljoonaa käyttäjää maailmanlaajuisesti ja Suomen verkostossa  130 000. Uusia käyttäjiä kirjautuu Suomessa noin 4 000 päivässä. Radiosta kuulin juuri uuden termin ’Facebook-syrjäytynyt’, jolla viitattiin nuoriin jotka eivät pääse internetiin ja Facebookiin ja siten kokevat syrjäytyvänsä sosiaalisesti. Vaikka Facebookissa voi olla hauska hengailla, olen silti sitä mieltä että vakavampaakin syrjäytymistä on; sellaista josta meidän on syytä olla todella huolestuneita.

Johanna Tuukkanen